Uusia käsitteitä

Opiskelujeni puitteissa olen viime aikoina pyrkinyt selvittämään, mitä on elinikäinen oppiminen. You Tuben ja Google Videos-haun kautta. You Tuben ansiosta olen oppinut uuden käsitteen: CPD.

Continuous Professional Development, eli jatkuva ammatillinen kehittyminen. Sanomattakin lienee selvää, että asiavideoita YouTubesta on turha etsiä: ennemminkin hakusanalla löytää erilaisten verkko-opistojen mainosvideoita..

Olisi hienoa löytää internetistä myös maksuton asiavideoiden hakupalvelu. Kertokaa, jos tiedätte tällaisen palvelun olemassaolosta.

Onlineopetuksen tulevaisuus 2

Koulutusteknologian perusopintojen ollessa loppusuoralla on hyvä miettiä vielä tarkemmin väitettä “Onlinelearning sucks! It is not going to happen!”. Kiintoisaa tuossa kommentissa oli, että kommentin esittäjällä ei ymmärtääkseni ollut ollenkaan kokemusta verkko-opetuksesta.

Mistä verkko-opetus oikein on kotoisin? Yritin sitten ask.com:in apua tässä kysymyksessä: “Where was the first online courses offered?”. Vastaukseksi sain “vuonna 1994″, kyseinen fakta viittasi seuraavaan Six Factors to Consider when Planning Online Distance Learning Programs in Higher Education-artikkeliin. Valitettavasti artikkelista ei käynyt ilmi, missä eka online kurssi pidettiin…Mielenkiintoista verkko-oppimisen aihealueen opiskelussa on ollut se, että mitä enemmän aihetta on opiskellut, sitä selkeämmin tiedostaa aihealueen kompleksisuuden ja toisaalta-toisaalta-luonteen. Toisaalta verkko-opetus, kuten yleensä ymmärretään, tarjoaa mahdollisuuksia vähemmän aikaan ja paikkaan sidottuun oppimiseen, toisaalta verkko-opetuskaan ei ole täysin näistä raameista vapaa. Jokainen opiskelija tarvitsee paikan, nettiyhteyden ja koneen, joiden avulla opiskella. Jonkinlaiset aikaraamit oppimistehtävien suorittamiseen tulee asettaa, joskus jopa viikottaiset(kuten vaiheistetussa opetuksessa). Tämä tietysti estää mahdollisuuden suorittaa kurssi pelkällä tentissä käymisellä (luentopakkohan on hyvin harvinainen yliopistotasolla)…

Mikä onlineopetuksen tulevaisuutta estää? Mikä merkitys on asenteilla ja vastustuksella, jota usein uudet ideat kohtaavat? Merkityksensä on varmasti opiskelijoilla ja opettajilla, jotka eivät halua opetella uusia oppimisen menetelmiä vaan haluavat pakonomaisesti pitäytyä vanhassa ja tutussa ja turvallisessa.

Mikä onlineopetuksen tulevaisuuden menestystä sitten edistää? Mikä rooli on globalisaatiolla, mikä rooli on nykyajan globaalilla kiireen kasvun ilmiöllä? Voidaanko kalliilla onlineopetuksella oikeasti tuottaa lisäarvoa asiakkaille (oppijat) tai vaikkapa yhteiskunnalle (joka sijoittaa rahaa ilmaisen opetuksen ja tukien muodossa opiskelijoihin, noihin tulevaisuuden toivoihin)?

Mikä onlineopetuksessa sitten “sucks”? Onlineopetuksen heikko kohta on riippuvuus teknologiasta: mikäli verkkoyhteys tai teknologia ei toimi, estää tämä tehokkaasti oppimista ja aiheuttaa oppimisen osapuolissa todennäköisesti tympääntymistä ja luultavammin dramaattistakin motivaation laskua. Into yrittää opiskella verkossa varmasti vähenee, mikäli teknologian kanssa tappelemiseen menee suurin osa oppimiseen varatusta ajasta…

Onlineopetuksen tulevaisuus?

“Ei onlineopetuksella ole tulevaisuutta”. Näinköhän? Mainitsin tänään yhdelle Hong Kongilaiselle tutulle kuulumisia vaihdettaessa, että opiskelen onlinekurssilla, joka on aiheesta: online learning. Aloitin toteamalla, että tämän päivän ohjelmassa on verkkotentin tekeminen. Sitäkin sain sitten selittää, että miten verkkotentti mun osalta toteutuu (sähköpostilla). Oli ihan ihmeissään myös siitä, että teen tentin Suomeksi ja suomalaiseen yliopistoon. Toisaalta kyllä muisti itse kieltenopinnoissa meilanneensa mp3-muodossa jonkun kielten suullisen tehtävän opettajalle. Tuo se vasta on modernia, minun mielestäni.

Olen jutellut aiheesta myös muiden Hong Kongilaisten opiskelijoiden kanssa, eivätkä muistaneet olleensa yhdelläkään verkkokurssilla. Mietittiin sitten sitä, että Hong Kongissa ei ehkä ole tarvetta paikasta riippumattomaan oppimiseen, kun yhteydet paikasta toiseen ovat hyvät ja etäisyydet alueella verraten pienet suhteessa esimerkiksi Suomen pikkupaikkakuntien etäisyyteen opetuspisteistä…Ehkä sitten skeptinen asenne verkkokursseihin voisi johtua osaksi lukuisista “order a degree certificate in 2 days”- spammi “tarjouksista”, jotka varmasti vaikuttavat siihen, miten paljon verkkopohjaista oppimista arvostetaan. Jos ajatuksena on tuo, että todistuksia voi verkosta tilata, eikä niiden eteen tarvitse tehdä mitään, ehkä silloin termi verkko-opiskelu kuulostaa lähinnä vitsiltä, vaikka kurssi olisikin ihan tunnustetun opetusinstituutin järjestämä, ihan oikea kurssi..

Nettilöydöksiä

Aivan hassua, erehdyin googlettamaan karaoke ja tässä eräs löytö. Itse olen saanut tämän kauan aikaa sitten linkkinä sähköpostiin. Tällä ne kielenkannat saa notkistumaan, jos tuntuu, että on tarvetta. Yrittäkää pysyä perässä. Volare!

Väsymyksen kautta voittoon(?)

Seuraava teksti voi jäädä avautumatta lukijalle täysin ja sisältää paljon teknologista sanastoa, joka ei ole edes kirjoittajalle täysin päivänselvää..Tekniikan ihmelapsi on jälleen ollut asialla, mutta..On nyt hyvin tyytyväinen itseensä, kun sai homman toimimaan loppujen lopuksi!

Tänään olen tapellut..Nettisivujen teon kanssa koko päivän. Kyseessä ei ole blogien kanssa värkkäys, tämä jo alkaa sutjakasti sujua, kunhan sisältöä vain keksii ja jaksaa sanalliseen muotoon laittaa.

Ah, ihana Internetpohjainen verkkosivunluontisysteemi, tämä WordPress, ihana!

Tappelin siis tänään ilmaisen webbisivujen luontiin tarkoitetun Nvu-ohjelman kanssa omiin koulutusteknologian opintoihin liittyvän oppimisportfolion teossa. Suurin osa tumpeloinnista oli selitettävissä omalla kokemattomuudella ohjelman käytössä (ja turnausväsymyksellä), mutta oli siinä muutama typerä ongelma, mikä ei millään ottanut ratketakseen, joiden takia tänne sivuillekin on ilmestynyt osio nimeltä KT (koulutusteknologia), jossa lähinnä jaan omia tunnelmiani kaiken maailman ohjelmien käyttökokemuksista, joihin olen tutustunut koulutusteknologian opintoihin liittyvissä työpajoissa. Ihana WP palvelin, joka hoitaa oikeudet, päivitykset ja tiedon säilömisen minun puolestani.

Hauskaa sinänsä on, että en edes usko, että tuosta tappelemisesta tiedostojen oikeuksien kuntoonlaittamisen kanssa on kamalasti edes hyötyä jatkossa. Jos joudun uudelleen webbisivuja luomaan, niin luultavasti se palvelin toimii sitten taas ihan uudella omatoimilogiikalla, eikä vanhat kujeet ja vippaskonstit enää tepsi. Siitä olen onnellisessa asemassa, että minun ei suinkaan tarvinut itse keksiä noita vippaskonsteja, vaan opettajilta on ollut saatavissa tukea ja opastusta tarvittaessa.

Nyt sentään webbisivuni toimivat, mitä nyt pieni epäloogisuus on hyppy tänne hennanblogiin, koska en nyt kertakaikkiaan saanut KT sivua avautumaan nettisivuillani oikeaan kehykseen.

Blogieditorit vs. verkkosivueditorit (MS FrontPage, Nvu),kumpi voitti? Ehkäpä tuli jo aiemmin selväksi. Miksi hankkia harmaita hiuksia, kun pikakeinotkin oman itsensä ilmaisuun on keksitty? Niin..