Koulutusteknologian perusopintojen ollessa loppusuoralla on hyvä miettiä vielä tarkemmin väitettä “Onlinelearning sucks! It is not going to happen!”. Kiintoisaa tuossa kommentissa oli, että kommentin esittäjällä ei ymmärtääkseni ollut ollenkaan kokemusta verkko-opetuksesta.

Mistä verkko-opetus oikein on kotoisin? Yritin sitten ask.com:in apua tässä kysymyksessä: “Where was the first online courses offered?”. Vastaukseksi sain “vuonna 1994″, kyseinen fakta viittasi seuraavaan Six Factors to Consider when Planning Online Distance Learning Programs in Higher Education-artikkeliin. Valitettavasti artikkelista ei käynyt ilmi, missä eka online kurssi pidettiin…Mielenkiintoista verkko-oppimisen aihealueen opiskelussa on ollut se, että mitä enemmän aihetta on opiskellut, sitä selkeämmin tiedostaa aihealueen kompleksisuuden ja toisaalta-toisaalta-luonteen. Toisaalta verkko-opetus, kuten yleensä ymmärretään, tarjoaa mahdollisuuksia vähemmän aikaan ja paikkaan sidottuun oppimiseen, toisaalta verkko-opetuskaan ei ole täysin näistä raameista vapaa. Jokainen opiskelija tarvitsee paikan, nettiyhteyden ja koneen, joiden avulla opiskella. Jonkinlaiset aikaraamit oppimistehtävien suorittamiseen tulee asettaa, joskus jopa viikottaiset(kuten vaiheistetussa opetuksessa). Tämä tietysti estää mahdollisuuden suorittaa kurssi pelkällä tentissä käymisellä (luentopakkohan on hyvin harvinainen yliopistotasolla)…

Mikä onlineopetuksen tulevaisuutta estää? Mikä merkitys on asenteilla ja vastustuksella, jota usein uudet ideat kohtaavat? Merkityksensä on varmasti opiskelijoilla ja opettajilla, jotka eivät halua opetella uusia oppimisen menetelmiä vaan haluavat pakonomaisesti pitäytyä vanhassa ja tutussa ja turvallisessa.

Mikä onlineopetuksen tulevaisuuden menestystä sitten edistää? Mikä rooli on globalisaatiolla, mikä rooli on nykyajan globaalilla kiireen kasvun ilmiöllä? Voidaanko kalliilla onlineopetuksella oikeasti tuottaa lisäarvoa asiakkaille (oppijat) tai vaikkapa yhteiskunnalle (joka sijoittaa rahaa ilmaisen opetuksen ja tukien muodossa opiskelijoihin, noihin tulevaisuuden toivoihin)?

Mikä onlineopetuksessa sitten “sucks”? Onlineopetuksen heikko kohta on riippuvuus teknologiasta: mikäli verkkoyhteys tai teknologia ei toimi, estää tämä tehokkaasti oppimista ja aiheuttaa oppimisen osapuolissa todennäköisesti tympääntymistä ja luultavammin dramaattistakin motivaation laskua. Into yrittää opiskella verkossa varmasti vähenee, mikäli teknologian kanssa tappelemiseen menee suurin osa oppimiseen varatusta ajasta…